Hikitreenistä henkiseen harjoitukseen

Olen kokeillut monia joogan suuntauksia, ja ensimmäiset viisi vuotta suhteeni joogaan oli melko pinnallinen. Bikramista vinyasaan ja ilma-joogaan, nopeatempoiset ja fyysisesti haastavat harjoitukset vetivät minua puoleensa.

Minkä näen käännekohtana niin joogapolullani kuin elämässäni yleisemminkin, oli yksi monista matkoistani Balille… Vuosi oli 2017, kun kävelin kauniiseen Balilaiseen studioon joka mainosti itseään perinteisen tantrisen hatha joogan keskuksena. Kysyin vastaanotosta, josko heillä olisi hot vinyasaa tarjolla, ja kirkaskatseinen opettaja hymyili minulle vastatessaan: kuulehan, joogassa ei ole tarkoitus hikoilla.

Kuten sanottu, tässä kohtaa lähestymiseni joogaan oli vielä melko pinnallinen, ja näin joogan enemmänkin fyysisenä treeninä. Minulla ei ollut harmainta aavistusta meditaatiosta tai joogan hienoisemmista tekniikoista, saatika tietoa harjoittelusta hermosto ja mielen hyvinvointi edellä. Annoin kuitenkin kokemukselle mahdollisuuden, ja puolitoista tuntia myöhemmin kävelin ulos studiolta sen tasoinen tyyneys mielessäni ja tyytyväisyys sydämessäni, etten ollut ennen moista kokenut. Tämä kokemus sytytti uudenlaisen tulen sisälläni, ja sai minut sitoutumaan perinteiselle tantriselle hatha joogalle. Kyseessä on kokonainen ja systemaattinen järjestelmä, joka pitää sisällään kaikki joogan haarat - ei pelkästään asanaa vaan myös pranyaman, bandhat, mudrat, mantrat ja tärkempänä: meditaation.

Hatha jooga on hyvin järjestelmällinen, tuhansia vuosia vanha metodologia, joka pitää sisällään selkeän kartan kohti yksilön sisäistä valoa. Fyysinen todellisuus on tietenkin tärkeä osa ihmistä, mutta meissä on niin paljon muutakin kuin liha ja luut käärittynä ihoon!

Kaikki polut johtaa kotiin

Tunnistan, että minun todella oli käytävä jokainen vaihe polullani läpi: tutustuminen fyysiseen olemukseeni kehollisesti haastavilla harjoituksilla ja ystävystyminen kehoni kanssa oli välttämätön osa prosessia ennen kun olin valmis katsomaan syvemmälle. Uskon vahvasti, että meillä on jokaisella oma uniikki polkumme, ja kaikki askeleet - myös ne jotka jälkeenpäin saatamme mieltää harha-askeleiksi - ovat oleellisia portaita henkisen kasvun tiellä. Tämän vuoksi vältän sanoja "hyvä ja paha", "oikea ja väärä" mitä tulee joogaan ja jokaisen omaan matkaan sen parissa. Olemme kaikki juuri siellä, missä meidän tuleekin olla harjoituksemme kanssa.

Myös joogan traditio tunnistaa rauhallisesti asteittaisen etenemisen tärkeyden. Jooga mukaan meidät on tehty kuorista, koshista, joista uloin kerros eli fyysinen materia-kehomme on kovin ja tihein, ja mitä syvemmälle sukelletaan, sitä ohuemmiksi ja hienoisemmiksi kerrokset käyvät. Kuin venäläiset maatuska-nuket, mekin koostumme kerroksista, ja joogan päämäärä on auttaa meitä kurkistamaan taso kerrallaan syvemmälle.

Jokaisen elävän olennon ytimessä piilee yksilön ydin tai syvin olemus - Purusha, sielu, tai puhdas tietoisuus - se osa meistä, joka on täydellisen eheä, kokonainen, ikuinen ja muuttumaton. Tämä paikka on portti syvempään paranemiseen, kärsimyksestä vapautumiseen ja todelliseen luontoomme.

Nöyrän ymmärrykseni mukaan tämän oman syvimmän olemuksensa paljastaminen itselle - ja maailmalle - on joogan ydinviesti. Tulemalla tietoiseksi siitä, että meissä jokaisessa todella piilee jotain näin kaunista ja eheää; että meidät on kaikki tehty samasta aineksesta joka on luonteeltaan loputon, pääsemme käsiksi syvempään yhteyteen, merkityksellisyyteen, ja kokemukseen yhteenkuuluvuudesta.

Ytimestämme saamme myös vastaukset mieltämme askarruttaviin kysymyksiin, ja voimme alkaa elää elämäämme ei ulkoisten odotusten tai pelkojen ja ahdistuksen määräämänä, vaan tuon sisällämme piilevän viisauden ohjaamana, pohjattoman potentiaalimme tiedostaen.

Elää elämää, sen sijaan että elämä eläisi meitä - ottaa haltuun se päärooli, joka meille on elämän lahjan kanssa tarjottu.

Lienee selvää, että omaan eheyteesi ankkuroituminen ja itsesi vapauttaminen kahleista ei ole lahja pelkästään yksilölle vaan myös yksilöä ympäröivälle maailmalle. Juurruttamalle itsemme sisäiseen valoomme, ja sallimalla itsemme lunastaa paikkamme maailmassa, näytämme tietä ja annamme luvan myös muille toimia samoin.

Yksilön tietoisuuden kasvu johtaa kasvuun kollektiivisen tietoisuuden tasolla - kuten runoilija Yung Pueblo sanoi, parantamalla itsesi, parannat maailman.

Matka ei toki ole pelkkää iloa ja valoa - sitoutuminen totuudenmukaisuuteen ja rehellisyyteen itsensä kanssa vaatii rohkeutta ja sinnikkyyttä. Kasvukivut ja epämukavuus, jonka joudumme kohtaamaan tutustuessamme itseemme on tärkeä osa prosessia. Emme voi olettaa tiedostavamme valoa sisällämme ilman että tiedostamme myös pimeyden - jotta voimme parantaa itsemme ja vapautua kärsimyksestä ja kivusta, on tuo kärsimys ja kipu ensin kohdattava.

Rohkenen kuitenkin väittää - omaan subjektiiviseen kokemukseeni pohjaten - että kun olet kerran maistanut tuota jumalallista hyvää oloa joka ytimessäsi pulppuilee, ei ole kysymystäkään siitä, etteikö kaikki työ olisi ollut sen arvoista.