Meditaatio on joogan ultimaattinen määränpää

MEDITAATIO

Luonnollinen mielen tilamme on tyyni ja rauhallinen. Silti se tuntuu tavoittelemattomalta tai jopa tuntemattomalta usealle meistä. Meditaatio saattaa kuulostaa monimutkaiselta tai jopa mystiseltä harjoitteelta. Ytimessään se on kuitenkin kaikista luonnollisin ja yksinkertaisin toiminto kaikista toiminnoista. Tekniikoita lähestyä meditaatiota on monenlaisia, eikä mikään niistä ole sen enemmän oikein kuin väärinkään, mutta niiden määränpää on aina sama: johdattaa yksilö kokemukseen omasta ydinolemuksestaan — puhtaasta tietoisuudesta.

Mitä on meditaatio?

Meditaation päämäärä ei ole niinkään hiljentää mieltä, vaan nähdä mielen takana piilevään tilaan. Yksinkertaisimmillaan meditaatio on hiljaa aloillaan istumista ja oman olemassaolonsa todistamista. Tämä hiljaisuudessa itsensä todistaminen — lempeällä asenteella ja minimaalisella vaivannäöllä höystettynä — johtaa lopulta aina mielen liikkeiden tasaantumiseen. Kun mielen liikkeet ovat tasoittuneet, harjoittaja voi kokea niiden takana lepäävän tilavuuden ja rauhan.

Kiireisen ja alati liikkuvan mielen takana on tietoisuus, jota usein kuvallaan loputtoman avaraksi. Se kattaa kaiken, eikä jätä mitään ulkopuolelleen. Tässä tilassa ajan ja paikan ulkopuolella meditoija voi paitsi päästä kokemaan syvän tyyneyden laskeutuneen koko olemukseensa, myös päästä käsiksi kokemukseen suuresta yhteenkuuluvudesta maailmankaikkeuden kanssa sekä syvempään tarkoitukseen omasta olemassaolostaan.

Erilaisia lähestymistapoja meditaatioon

Karkeasti jaoteltuna, meditaatiotekniikat voidaan jakaa kahteen kahteen haaraan: ohjattu meditaatio, ja hiljainen tai ei-ohjattu meditaatio.

Jälkimmäistä lähestymistä kutsutaan usein myös mindfulness-meditaatioksi. Tässä tekniikassa kyse on hiljaisen todistajan roolin omaksumisesta: kaikkia ajatuksia, tunteita ja kehollisia tuntemuksia voidaan todistaa objektiivisesta roolista ilman niihin reagointia. Kun meditoija pystyy istumaan aloillaan tietoisuus sisäänpäin käännettynä ilman, että eksyy ajatustensa matkaan tai hermostuu jatkuvasti harhailevasta mielestä, tila noiden sisäisten liikkeiden ja häiriötekijöiden takana avautuu. Sen sijaan, että meditaation harjoittaja identifioituu mieleensä ja sen liikkeisiin, kutsu on identifioitua siihen joka todistaa mieltä ja sen liikehdintää.

Ohjatussa meditaatiossa taas käytetään yleensä avuksi jonkinlaista objektia, johon mieli keskitetään. Objekti voi olla sisäinen, kuten hengitys tai mantra, tai ulkoinen, kuten kynttilän liekki tai piste seinässä.

Meditaatiossa on joogan mukaan kolme keskeistä vaihetta:

Ensimmäinen vaihe on nimeltään dharana, joka tarkoittaa yhteen asiaan keskittymistä. Tässä vaiheessa meditaation objektilla ei ole niin väliä, vaan harjoituksena on yksinkertaisesti fokuksen kehittäminen.

Toisessa vaiheessa, dhyanassa, meditaation objekti tulee oleellisemmaksi. Tässä kohtaa meditoijan keskittymiskyky on jo suhteellisen kehittynyt, ja mieli alkaa sulaa syvemmälle ja syvemmälle kohti objektia. Tällöin meditaation kohteellakin on jo merkitystä; harjoittajan kannattaa valita sellainen objekti jonka ominaisuuksien kanssa hän haluaa tulla yhdeksi, esimerkiksi mantra tai jotain vielä hienoisempaa kuten ilo tai rakkaus.

Meditaation korkein vaihe on nimeltään samadhi, jota usein kuvataan ultimaattiseksi vapautukseksi, autuudeksi tai valaistumiseksi. Samadhissa meditoijan käsitys objektista ja observoijasta on kaikonnut: tietoisuus on yhtynyt objektiin, ja mitä jää jäljelle on puhdas oleminen. Tämä tila todella tuntuu sijaitsevan ajan ja paikan ulkopuolella, ja kokemus on uniikki jokaiselle sen kokijalle. Sitä kuvaillaan usein kotiinpaluuksi tai kokemukseksi vapaudesta ja täydellisestä täyttymyksestä.

Samadhi saattaa kuulostaa tavoittelemattomalta, mikä on ymmärrettävää. Lisäksi on todettava, että tätä korkeamman tietoisuuden tilaa on mahdotonta käsittää rationaalisella mielellä, sillä se tapahtuu rationaalisen mielen ulottumattomissa. Meillä on myös joskus tapana ajatella, että emme olisi näin kauniin kokemuksen arvoisia — tarpeeksi hyviä tai edistyneitä tavoittamaan jotakin niin erityistä. Pyhimys Patanjali kuitenkin sanoo, että samadhi on saavutettavissa kaikille, jotka ovat halukkaita työskentelemään sen eteen.

Seuraavaksi jaan tekniikoita, jotka ovat auttaneet minua suuresti polullani kohti vakaata meditaatioharjoitusta.

Haluan kuitenkin muistuttaa, että meditaatiossa EI ole kyse sen enempää monimutkaisista harjoituksista kuin esoteerisista, yliluonnollista kokemuksistakaan. Meditaatio saattaa johtaa uskomattomiin kokemuksiin, mutta ytimessään kyse on yksinkertaisesti puhtaan läsnäolon ääreen pehmentymisestä ja sitä kautta itsensä totuudenmukaisesta kokemisesta.

Hengitys, hermosto ja meditaatio

Yksi meditaation vanhimmista tekniikoista on käyttää hengitystä objektina mielelle. Mielen lepääminen hengityksen liikkeeseen kehossa tai esimerkiksi sieraimissa auttaa kääntämään tietoisuutta ulkomaailmasta kohti sisäistä maailmaa. Koska hengitys tapahtuu aina tässä ja nyt, mielen ollessa läsnä hengityksessä, se on myös välittömästi syvemmin läsnä tässä hetkessä.

Muinaiset joogit tiesivät sen, mistä moderni tiede ja hyvinvointi-kenttä on ollut erityisen kiinnostunut viime vuosina: hengitys on suorassa yhteydessä hermostoon ja sitä kautta mieleen. Hengityksen vallitseva tila on rehellinen peili mielen ja kehon vallitsevaan tilaan. Sen ohella, että hengitys antaa tärkeää informaatiota sisäisestä tilastamme, voimme myös hengitystä säätelemällä oppia säätelemään sisäistä maailmaamme. Mieltä on lähes mahdotonta hallita mielen avulla - oletko koskaan kokeillut pyytää mieltä hiljentymään, vain huomataksesi että se ei todellakaan hiljenny ajatuksen voimalla?

Hengitysharjoitus eli pranayama valmisteluna meditaatioon

Hengitys ja mieli kulkevat siis käsi kädessä. Mieli seuraa hengitystä ja hengityksen laatu kertoo kaiken mielen tilasta. Koska hengitys on helpommin kosketeltavissa kuin mieli, hengitystä kontrolloimalla pääsee hyvin käsiksi myös mieleen. Pranayama tarkoittaa luonnollisen hengityksen kontrollointia. Hengityksen rytmin muokkaus erilaisiin kuvioihin on upea valmistelu meditaatiolle. 

Hyvin yksinkertaistettuna, sisäänhengityksellä on energisoiva ja aktivoiva vaikutus, kun uloshengitys yhdistetään palautumiseen ja lepoon. Sama pätee kumbhakaan eli hengityksen pidättämiseen. Hengityksen pidätys sisäänhengityksen yhteydessä kasvattaa energiaa, kun tyhjänä ulos pidätys (pienissä määrin) hiljentää mieltä ja vapauttaa ylimääräistä energiaa. 

Sisäänhengityksen pidentäminen (esim. sisään 8, ulos 4) tai rytmi joka sisältää hengityksen pidätyksen sisään- ja uloshengityksen välissä (esim. sisään 6, pidätä 4, ulos 6) aktivoi sympaattista hermostoa ja sopii hyvin aikaisiin aamuihin kofeiinin korvikkeeksi. 

Uloshengitys yhdistetään parasympaattiseen hermostoon, ja muokkaamalla hengitystä rytmiin sisään 4, ulos 6/8/10 hiljentää mieltä ja hidastaa sydämen sykettä välittömästi. 

Tasapainottavat nadi shodana eli vuorosierainhengitys tai savitri (8,4,8,4) ja sama vritti (1:1:1:1 ratio eli esim. sisään 6, pidätä 6, ulos 6, pidätä 6) sopivat kaikkiin tilanteisiin kellonajasta ja mielentilasta huolimatta. 

Hengitysharjoituksiin ryhtyessäsi huomioithan, että omaan hengitykseen kannattaa tutustua pikkuhiljaa mieluiten osaavan opettajan avulla. On tärkeää muistaa sen yhteys mieleen ja hermostoon. Hengitystä ei tule koskaan puskea tai ahdistella, vaan on edettävä kärsivällisesti omaa kehoa kuunnellen. Aivan kuten lihasten kasvattaminen kuntosalilla vaatii työtä, myös hengittämään opettelu ottaa aikaa ja vaivannäköä: joidenkin asiantuntijoiden mukaan käytämme vain noin 10% keuhkokapasiteetistamme. 

Hengitys on älykkäästi käytettynä upea apuväline, ja monelle portti syvempään meditaatioon. 

Perinteisen joogan mukaan hengitysharjoitukset istuvat harjoituksessa nimenomaan asana-osuuden (kehollisen harjoituksen) ja meditaation välissä.

Tantrinen lähestyminen meditaatioon on aktiivinen

Jos olet koskaan istunut aloillesi meditaatioon, olet ehkä huomannut, että mieli harvemmin haluaa hiljentyä liikkumattomuuteen. Mielen luontoon kuuluu jatkuva liikkeellä olo; muutos; ja sen tehtävä on pitää meidät hereillä sille mitä ulkomaailmassa tapahtuu.

Tantrikat ovat havainneet saman, ja lisäksi he ovat ihmisyyttä opiskellessaan tulleet havaitsemaan myös erään luonnonlain: energia seuraa aina tietoisuutta, eli minne mieli menee sinne energia seuraa perässä.

Tässä kohtaa tantrinen meditaatio eroaa hiljaisesta, ei-ohjatusta ja itsensä observointiin perustuvasta lähestymisestä meditaatioon. Tantra tunnistaa ja arvostaa myös tätä lähestymistapaa, mutta sen mukaan hiljaa istuminen yksin ei riitä.

Tantrisen lähestymisen mukaan mielen täyden potentiaalin herättämistä varten meidän on osallistuttava prosessiin — toisin sanoin tehtävä töitä kasvumme eteen. Ohjeistus on antaa mielelle jotakin johon keskittyä ja pitämään huolen siitä, että tuo objekti on positiivisesti ladattu, sillä meditaation edetessä mieli tulee omaksumaan niitä ominaisuuksia joihin se keskittyy.

Kriya, yantra ja mantra meditaatio 

Kriya tarkoittaa toimintaa, ja meditaation yhteydessä sillä viitataan erilaisiin harjoitteihin joilla ohjaamme mieltä kohti tiettyä määränpäätä. Kriya toimii pranisen eli energia-kehon tasolla, ja kriya meditaatio sisältää usein sekä hengitystyöskentelyä että sisäistä ja ulkoista liikettä.

Kriya käyttää yantran (geometrinen kuvio) ja mantran (sana tai ääni) konsepteja meditaatiossa. Kriya-harjoitus tähtää muokkaamaan energeettistä kehoa optimaaliseksi yantran ja/tai mantran avautumista varten: se on harjoitus, jossa järjestämme sisäiset olosuhteet suotuisaksi syvemmälle viisaudelle tulla koetuksi.

Yantra on geometrinen malli joka edustaa tiettyjä henkisiä viisauksia, totuuksia ja todellisuuksia. Mantra on tuon viisauden tai totuuden ääni. Syvemmällä tasolla mantra edustaa itse totuuden todellisuutta, eli se on oikeastaan enemmän kuin pelkkä ääni - mantra on lähempänä tietoisuuden tilaa tai olemisen tasoa.

Yantrassa ja mantrassa ei ole kyse mielikuvituksen käyttämisestä: ne edustavat todellisuutta joka on jo olemassa. Tuon todellisuuden avautumiseksi meidän on yksinkertaisesti hiljennyttävä vastaanottamaan se.

Visualisointi-harjoitukset voivat olla hyödyllisiä, mutta ne aktivoivat aina ajattelevaa mieltä, ja syvässä meditaatiossa mielen tulisi pysyä aloillaan.

Tantrisen meditaation prosessi on aina hyvin yksilöllinen, aivan kuten jokainen mieli ja kehokin on uniikki. Riippuen siitä olemmeko enemmän visuaalisia, tuntevia vai ehkä auditiivisia kokijoita, sisäinen kokemuksemme tantrisesta meditaatiosta voi pohjata enemmän visuaalisiin havaintoihin, tuntemuksiin tai ääneen. Meidän tulee luottaa sisällämme asuvaan viisauteen, ja antautua kuuntelemaan, näkemään ja tuntemaan - vastaanottamaan tuo viisaus omalla tavallamme.

Kyseessä ei ole yhden yön tai viikon projekti, vaan yantran tai mantran kokeminen meditaatiossa ottaa usein vuosien harjoittelun. Lisäksi on suotavaa, että perehdymme harjoitukseen sellaisen ihmisen johdolla, joka on itse aikoinaan perehdytetty samaan harjoitukseen, ja on omalla sisäisellä työllään kokenut harjoituksen ytimen.

Lisäksi on muistettava, että meditaation toimivuutta ei mitata jännittävillä kokemuksilla meditaation aikana, vaan kannattaa antaa elämän meditaatio-tyynyn ulkopuolella toimia harjoituksen mittapuuna. Lisääntynyt rauha, ilo tai selkeys elämässä on huomattavasti arvokkaampaa kuin ylimaalliset kokemukset ja niiden tavoittelu harjoituksessa.

Mantra on meditaation ultimaattinen objekti

Sri Vidya-linjan mukaan mantra on meditaation perimmäinen objekti, tai oikeastaan, mantraa pidetään enemmän kuin pelkkänä objektina. Mantra ei ole silta valaistumiseen tai korkeampaan todellisuuteen sisällämme, se on itse valaistuminen tai tuo korkeampi todellisuus.

Esoteeriselta kuulostava ajatus, mutta mikä voi auttaa ymmärtämään mantran maailmaa, on ajatus siitä ettei mikään maailmassa ole staattista. Jopa kaikista kiinteimmältä näyttävä esine muuttuu atomeiden värähtelyksi tarpeeksi tarkan laitteen avulla katsottaessa. Atomit pilkkoutuvat sitäkin pienemmiksi partikkeleiksi, joiden tanssahtelua voidaan tarkasti mitata niiden esiintymistiheyden eli taajuuden mukaan. Eri taajuuksien kohdatessa atomeilla on tapana järjestäytyä uudelleen ja ikään kuin synkronisoitua yhteiselle taajuudelle.

Kuten Einstein aikoinaan sanoi: kaikki universumissa on lopulta vibraatiota, ja ymmärtääkseen maailmaa ja itseä, meidän tulee tarkastella asioita siltä kantilta. Energia yhdistää meidät toisiimme ja kaikkeen meitä ympäröivään.

Mantroilla, kuten kaikella äänellä yleensä, on myös omat taajuutensa. Eri mantrat edustavat eri tietoisuuden tiloja tai todellisuuden kenttiä, ja mantran tarkoitus meditaatiossa on tuoda harjoittajaansa lähemmäs tuon kyseisen mantran sisällään pitämää tietoisuutta. Mantran ääneen toistamisella sanotaan olevan vaikutus tietoiseen osaan ihmisen mielessä, kun hiljainen eli ajatuksen tasolla toistettu mantra menee syvemmälle alitajuntaan ja mielen taakse.

Pyhimys Patanjalin sanoin; kun tiedämme jumalallisuuden, meistä tulee jumalallisuus.