Meditaatio on joogan ultimaattinen määränpää

MEDITAATIO

Luonnollinen mielen tilamme on tyyni ja rauhallinen. Silti se tuntuu tavoittelemattomalta tai jopa tuntemattomalta usealle meistä.

Meditaatio saattaa kuulostaa monimutkaiselta tai jopa mystiseltä harjoitteelta. Ytimessään se on kuitenkin kaikista luonnollisin ja yksinkertaisin toiminto kaikista toiminnoista. Tekniikoita lähestyä meditaatiota on monenlaisia, eikä mikään niistä ole sen enemmän oikein kuin väärinkään, mutta niiden määränpää on aina sama: johdattaa yksilö kokemukseen omasta todenmukaisesta ytimestään.

Mitä on meditaatio?

Meditaation päämäärä ei ole niinkään hiljentää mieltä, vaan nähdä mielen takana piilevään tilaan. Yksinkertaisimmillaan meditaatio on hiljaa aloillaan istumista ja oman olemassaolonsa todistamista. Tämä hiljaisuudessa itsensä todistaminen, lempeällä asenteella ja pienellä vaivannäöllä, johtaa lopulta aina mielen liikkeiden tasaantumiseen. Kun mielen liikkeet ovat tasoittuneet, harjoittaja voi kokea niiden takana lepäävän tilan: tilavan tietoisuuden.

Kiireisen ja alati liikkuvan mielen takana on tietoisuus, jota usein kuvallaan loputtoman aravaksi. Se kattaa kaiken, eikä jätä mitään ulkopuolelleen. Tässä tilassa, ajan ja paikan ulkopuolella, meditaation harjoittaja voi kokea paitsi syvän rauhan ja tyyneyden laskeutuneen koko olemukseensa, mutta myös päästä käsiksi suureen kokemukseen suuresta yhteenkuuluvudesta maailmankaikkeuden kanssa, ja syvempään tarkoitukseen omasta olemassaolostaan.

Erilaisia lähestymistapoja meditaatioon

Karkeasti jaoteltuna, meditaatiotekniikat voidaan jakaa kahteen kahteen haaraan: ohjattu meditaatio, ja hiljainen tai ei-ohjattu meditaatio.

Jälkimmäistä lähestymistä kutsutaan useimmiten myös mindfulness-meditaatioksi. Tässä tekniikassa kyse on hiljaisen todistajan roolin omaksumisesta: kaikkia ajatuksia, tunteita ja kehollisia tuntemuksia voidaan todistaa objektiivisesta roolista ilman niihin reagointia. Kun meditoija pystyy istumaan aloillaan tietoisuus sisäänpäin käännettynä ilman, että eksyy ajatustensa matkaan tai hermostuu jatkuvasti harhailevasta mielestä, tila noiden sisäisten liikkeiden ja häiriötekijöiden takana avautuu. Sen sijaan, että meditaation harjoittaja identifioituu mieleensä ja sen liikkeisiin, kutsu on identifioitua niiden todistajaan; itse tietoisuuteen.

Ohjatussa meditaatiossa taas käytetään yleensä avuksi jonkinlaista objektia, johon mieli keskitetään. Objekti voi olla sisäinen, kuten hengitys tai mantra, tai ulkoinen, kuten kynttilän liekki tai piste seinässä.

Meditaatiossa on joogan mukaan kolme keskeistä vaihetta:

Ensimmäinen vaihe on nimeltään dharana, keskittyminen tai focus. Tässä vaiheessa meditaation objektilla ei ole niin väliä, vaan harjoituksena on yksinkertaisesti keskittymiskyvyn kehittäminen.

Toisessa vaiheessa, dhyana:ssa, meditaation objekti tulee oleellisemmaksi. Tässä kohtaa meditoijan keskittymiskyky on jo suhteellisen kehittynyt, ja mieli alkaa sulaa syvemmälle ja syvemmälle kohti objektia. Tällöin luonnollisesti objektillakin on jo merkitystä; harjoittajan kannattaa valita sellainen objekti jonka ominaisuuksien kanssa hän haluaa tulla yhdeksi, esimerkiksi mantra tai jotain vielä hienoisempaa kuten ilo tai rakkaus.

Meditaation korkein vaihe on nimeltään samadhi, jota usein kuvataan ultimaattiseksi vapautukseksi, autuudeksi tai valaistumiseksi. Samadhissa meditoijan käsitys objektista ja observoijasta on kaikonnut: tietoisuus on yhtynyt objektiin, ja mitä jää jäljelle on puhdas oleminen. Tämä tila on todella ajan ja paikan ulkopuolella, ja kokemus on uniikki jokaiselle sen kokijalle. Sitä kutsutaan usein kotiin paluuksi; täydelliseksi täyttymykseksi, tai vaan puhtaaksi täyden vapauden kokemukseksi.

Samadhi todellakin saattaa tuntua tavoittelemattomalta, mikä on ymmärrettävää. Tätä tilaa on mahdotonta käsittää rationaalisella mielellä, sillä se tapahtuu rationaalisen mielen tavoittelemattomissa. Meillä on myös helposti tapana ajatella, että emme olisi näin uskomattoman kokemuksen arvoisia tai “tarpeeksi jotakin” päästäkseemme kyseiseen tilaan. Pyhimys Patanjali kuitenkin ohjeistaa, että samadhi on saavutettavissa kaikille, jotka ovat halukkaita työskentelemään sen eteen.

Seuraavassa tekstissä jaan tekniikoita ja metodeita, jotka ovat auttaneet minua suuresti polullani kohti vakaata meditaatioharjoitusta.

Haluan kuitenkin muistuttaa, että meditaatiossa EI ole kyse sen enempää hienoista tai monimutkaisista harjoituksista kuin villeistä yliluonnollista kokemuksistakaan. Meditaatio saattaa johtaa uskomattomiin kokemuksiin, mutta ytimessään kyse on kuitenkin puhtaan läsnäolon ääreen pehmentymisestä ja sitä kautta itsensä totuudenmukaisesta kokemisesta.

Hengitys ja meditaatio

Yksi meditaation vanhimmista tekniikoista on käyttää hengitystä objektina mielelle. Mielen lepääminen hengityksen liikkeeseen kehossa tai esimerkiksi sieraimissa auttaa kääntämään tietoisuutta ulkomaailmasta kohti sisäistä maailmaa. Koska hengitys tapahtuu aina tässä ja nyt, mielen ollessa läsnä hengityksessä, se on myös välittömästi syvemmin läsnä tässä hetkessä.

Hengitys on myös välittömästi yhteydessä hermostoon ja sitä kautta mieleen. Hengityksen vallitseva tila antaa suoraa informaatiota mielen ja kehon vallitsevasta tilasta. Informaation lisäksi voimme myös käyttää hengitystä muokkaamaan ja hallitsemaan mieltä.

Mieltä on lähes mahdotonta hallita mielen avulla - oletko koskaan kokeillut pyytää mieltä hiljentymään, vain huomataksesi että se ei todellakaan hiljenny ajatuksen voimalla?

Hengityksen yhteys koko loppuun olemukseemme (hermosto, mieli, keho) tarjoaa meille mahtavan työkalun vaikuttaa siihen, miltä meistä tuntuu kehossa ja mielessä juuri nyt - voimme opetella käyttämään hengitystä esimerkiksi rauhoittamaan tai kirkastaan ja piristämään mieltämme muokkaamalla tapaa, jolla hengitämme.

Pranayama mielen valmistelussa meditaatioon

Jooga opettaa, että hengitys ei ole ainoastaan prosessi jossa vaihdamme happea hiilidioksidiin ympäristömme kanssa, vaan myös linkkimme olemassaolon hienoisempaan, silmin näkymättömään valtakuntaan - pranan maailmaan. Prana on joogan termi elämän energialle tai elinvoimalle: kaikki elämä on tämän näkymättömän voiman takana.

Pranayama tarkoittaa elinvoiman (prana) vapauttamista, tai tarkemmin asioiden jotka estävät sen vapaata kulkua (yama), poistamista. Pranayama viittaa harjoitukseen, jossa muokkaamme hengitystä sen luonnollisesta ratiosta ja rytmistä.

Hengitysharjoitus voi koostua neljästä vaiheesta: sisäänhengitys, sisäänhengityksen pidätys, uloshengitys, ja uloshengityksen pidätys.

Yksinkertaistettuna, sisäänhengitys linkittyy sympaattiseen hermostoon ja energisointiin sekä aktivointiin. Sisäänhengityksen pidätys joogassa auttaa kerryttämään elinvoimaa sisällemme. Energisointiin liittyy myös oikean sieraimen kautta hengittäminen, joka on yhteydessä vasempaan aivopuoliskoon ja kehon aurinkokanavaan. Uloshengitys puolestaan liittyy parasympaattiseen hermostoon eli lepotilaan, ja siihen keskittyminen ja sen syventäminen auttaa tyhjentymään, rentoutumaan, ja päästämään irti.

Uloshengityksen pidätys - tuo hiljainen hetki kun hengitys on tyhjä uloshengityksen päätteeksi - syventää suhdettamme tyhjyyteen. Vasen sierain ja sitä kautta hengittäminen aktivoi oikeaa aivopuoliskoa ja kehon kuukanavaa, tyynnyttäen oloa mielessä ja kehossa.

Tasapainottavia hengitysharjoituksia ovat sellaiset, joissa sisäänhengitys ja uloshengitys ovat tasapitkiä. Esimerkiksi savitri (sisään 8, pidätä 4, ulos 8, pidätä 4) tai sama vritti jossa kaikki hengityksen vaiheet ovat yhtä pitkiä, auttaa tasapainottamaan hermostoa.

Myös nadi shodana eli vuorosierainhengitys, tasapitkällä ratiolla (esim sisään 6, ulos 6) auttaa harmonisoimaan oloa kehossa ja mielessä.

Pranayamaa pidetään joogassa ultimaattisen tapaksen eli itsekurin harjoitteluna. Koska hengitys on välittömässä yhteydessä hermostoon, sen kanssa työskennellessä on äärimmäisen tärkeää pitää mukana lempeä asenne ja muistaa, että hengityksen pakottaminen tai väkisin puskeminen ei takuulla laske kierroksia vaan päin vastoin.

Aloita hengityksen kanssa työskentely mieluiten opettajan avustuksella. On suositeltavaa ottaa ensin huolellisesti haltuun uloshengitys, tasapainoittavat harjoitukset, ja vasta sitten on ajankohtaista siirtyä sisäänhengityksen ja elävöittävien hengitysharjoitusten parissa työskentelyyn. Hengityksen pidätykset ovat osa edistyneempää joogaharjoitusta - niiden kanssa työskentely nostaa takuulla pinnalle asioita epätietoisuudesta / alitajunnasta, jonka vuoksi harjoittajan tietoisuus on oltava jo tasolla jolla nämä asiat pystyy kohtaamaan tyynesti objektiivisesta paikasta!

Joidenkin tutkimusten mukaan käytämme ainoastaan noin 10% keuhkokapasiteetistamme - toisin sanoen olemme huonoja hengittäjiä. Pelkästään opettelemalla hengittämään oikein voit saavuttaa uskomattomia terveyshyötyjä!

Tantrinen lähestyminen meditaatioon

Jos olet koskaan istunut aloillesi meditaatioon, olet takuulla huomannut, että mieli harvemmin haluaa hiljentyä liikkumattomuuteen. Mielen luontoon kuuluu jatkuva liikkeellä olo; muutos; ja sen tehtävä on pitää meidät hereillä sille mitä ulkomaailmassa tapahtuu.

Tantrikat ovat havainneet saman, ja lisäksi he ovat ihmisyyttä opiskellessaan tulleet havaitsemaan myös erään luonnonlain: energia seuraa aina tietoisuutta, eli minne mieli menee sinne energia seuraa perässä.

Tässä kohtaa tantrinen meditaatio eroaa hiljaisesta, ei-ohjatusta ja itsensä observointiin perustuvasta lähestymisestä meditaatioon. Tantra tunnistaa ja arvostaa myös tätä lähestymistapaa, mutta sen mukaan hiljaa istuminen yksin ei riitä.

Mielen täyden potentiaalin herätykseen meidän on osallistuttava prosessiin ja tehtävä töitä kasvumme eteen. Tantra ohjaa meitä antamaan mielelle jotakin johon keskittyä ja pitämään huolen siitä, että tuo objekti on positiivisesti ladattu, sillä meditaation edetessä mieli tulee omaksumaan niitä ominaisuuksia johon se keskittyy.

Kriya, yantra ja mantra meditaatio 

Kriya tarkoittaa toimintaa tai vaivannäköä, ja meditaation yhteydessä sillä viitataan erilaisiin tekniikoihin ja harjoituksiin jotka joilla ohjaamme mieltä kohti tiettyä toimintaa; tiettyä määränpäätä. Kriya toimii pranisen eli energia-kehon tasolla, ja kriya meditaatio sisältää usein hengitys työskentelyä ja liikettä (sekä kehon sisäistä että ulkoista).

Kriya käyttää yantran (geometrinen kuvio) ja mantran (sana tai ääni) konsepteja meditaatiossa. Kriya-harjoitus tähtää muokkaamaan energeettistä kehoa optimaaliseksi yantran ja/tai mantran avautumista varten: se on harjoitus, jossa järjestämme sisäiset olosuhteet suotuisaksi syvemmälle viisaudelle tulla koetuksi.

Yantra on geometrinen malli joka edustaa tiettyjä henkisiä viisauksia, totuuksia ja todellisuuksia. Mantra on tuon viisauden tai totuuden ääni. Syvemmällä tasolla mantra edustaa itse totuuden todellisuutta, eli se on oikeastaan enemmän kuin pelkkä ääni - mantra on lähempänä tietoisuuden tilaa tai olemisen tasoa.

Yantrassa ja mantrassa ei ole kyse mielikuvituksen käyttämisestä: ne edustavat todellisuutta joka on jo olemassa. Tuon todellisuuden avautumiseksi meidän on yksinkertaisesti hiljennyttävä vastaanottamaan se.

Visualisointi-harjoitukset voivat olla hyödyllisiä, mutta ne aktivoivat aina ajattelevaa mieltä, ja syvässä meditaatiossa mielen tulisi pysyä aloillaan.

Tantrisen meditaation prosessi on aina hyvin yksilöllinen, aivan kuten jokainen mieli ja kehokin on uniikki. Riippuen siitä olemmeko enemmän visuaalisia, tuntevia vai ehkä auditiivisia kokijoita, sisäinen kokemuksemme tantrisesta meditaatiosta voi pohjata enemmän visuaalisiin havaintoihin, tuntemuksiin tai ääneen. Meidän tulee luottaa sisällämme asuvaan viisauteen, ja antautua kuuntelemaan, näkemään ja tuntemaan - vastaanottamaan tuo viisaus omalla tavallamme.

Kyseessä ei ole yhden yön tai viikon projekti, vaan yantran tai mantran kokeminen meditaatiossa ottaa usein vuosien harjoittelun. Lisäksi on suotavaa, että perehdymme harjoitukseen sellaisen ihmisen johdolla, joka on itse aikoinaan perehdytetty samaan harjoitukseen, ja on omalla sisäisellä työllään kokenut harjoituksen ytimen.

Lisäksi on muistettava, että meditaation toimivuutta ei mitata jännittävillä kokemuksilla meditaation aikana, vaan kannattaa antaa elämän meditaatio-tyynyn ulkopuolella toimia harjoituksen mittapuuna. Lisääntynyt rauha, ilo tai selkeys elämässä on huomattavasti arvokkaampaa kuin ylimaalliset kokemukset ja niiden tavoittelu harjoituksessa.

Mantra on meditaation ultimaattinen objekti

Sri Vidya-linjan mukaan mantra on meditaation perimmäinen objekti, tai oikeastaan, mantraa pidetään enemmän kuin pelkkänä objektina. Mantra ei ole silta valaistumiseen tai eheyteen sisällämme, vaan itse valaistuminen tai eheys.

Esoteeriselta kuulostava ajatus, mutta mikä voi auttaa ymmärtämään mantran maailmaa, on ajatus siitä ettei mikään maailmassa ole staattista. Jopa kaikista kiinteimmältä näyttävä esine muuttuu atomeiden värähtelyksi tarpeeksi tarkan laitteen avulla katsottaessa. Atomit pilkkoutuvat sitäkin pienemmiksi partikkeleiksi, joiden tanssahtelua voidaan tarkasti mitata niiden esiintymistiheyden eli taajuuden mukaan. Eri taajuuksien kohdatessa atomeilla on tapana järjestäytyä uudelleen ja ikään kuin synkronisoitua yhteiselle taajuudelle.

Kuten Einstein aikoinaan sanoi: kaikki universumissa on lopulta vibraatiota, ja ymmärtääkseen maailmaa ja itseä, meidän tulee tarkastella asioita siltä kantilta. Energia yhdistää meidät toisiimme ja kaikkeen meitä ympäröivään.

Mantroilla, kuten kaikella äänellä yleensä, on myös omat taajuutensa. Eri mantrat edustavat eri tietoisuuden tiloja tai todellisuuden kenttiä, ja mantran tarkoitus meditaatiossa on tuoda harjoittajaansa lähemmäs tuon kyseisen mantran sisällään pitämää tietoisuutta. Mantran ääneen toistamisella sanotaan olevan vaikutus tietoiseen osaan ihmisen mielessä, kun hiljainen eli ajatuksen tasolla toistettu mantra menee syvemmälle alitajuntaan ja mielen taakse.

Pyhimys Patanjalin sanoin;

kun tiedämme jumalallisuuden, meistä tulee jumalallisuus.

Voit lukea lisää eri mantroista ja mantra-japa meditaatiosta meditaatoharjoitus.fi-sivustolta tai tutustua mantran maailmaan miniluennolla online-joogakirjastossa.