Miten Minusta Tuli Joogaopettaja?
Jos ei tunneta vielä, niin mä olen Amira, olen pyörinyt tällä pallolla reilun 33 vuotta, ja syntynyt sekä kasvanut Helsingissä suomalais-tunisialaisessa perheessä.
Mun rakkaimpia ihmisyyden rooleja on joogaopettaja, puoliso, ystävä, tytär ja sisko neljälle veljelle joista kaksi on pörröisiä ja kävelee neljällä jalalla. Eniten tykkään kuitenkin identifioitua maan lapseksi - en tiedä onko mitään ihanampaa kuin tuntea paljaat varpaat paljasta maata vasten; antaa koko kehon painolla vartalon sulaa pehmeään rantahiekkaan tai metsältä tuoksuvaan sammalpetiin; ja sukellella luonnonvesissä ihmetellen vedenalaista maailmaa.
Näistä rooleista kenties suurinta merkityksellisyyttä mulle on antanut rooli joogaopettajana ja yhteisön ylläpitäjänä, ja tässä kirjoituksessa haluan kertoa sulle vähän lisää mun polusta joogaopettajuuteen.
Sivuhuomio: haluan kertoa tarinan nyt täysin omin sanoin, joten ethän pahastu ajoittain modernista suomenkielen käytöstä ja stadin slangin viljelystä…
Luottamus ja rohkeus oman polun etsinnässä
Mun ensikosketus joogaan tapahtui vuonna 2012, ja 2016 aloitin käymään opettajakoulutuksissa.
Todellinen käännekohta niin joogapolullani kuin elämässänikin tapahtui alkuvuodesta 2018, kun 28-vuotispäivänäni valmistuin 200h perinteisestä hatha jooga-koulutuksesta Balilla. Se, miten päädyin tuohon käänteentekevään koulutukseen, on mun ensimmäinen opetus luottamuksesta, rohkeudesta ja rehellisyydestä mitä oman polun seuraaminen vaatii.
Olin nimittäin kipuillut lukion jälkeen monta vuotta miettien, mikä hitto musta oikein tulee isona. Suurin osa ystävistäni jatkoi lukiosta suoraan yliopistoon, ja mua suoraan sanottuna oksetti ajatus kauppakorkeakoulusta, mutta samaan aikaan tunsin suurta huonommuutta kouluttautumattomuudestani ja painetta “hankkia se kolmannen asteen koulutus ja mieluiten akateeminen!”
Jossain vaiheessa sitten keksin, että minähän haen Taidekorkeakouluun, koska rakastan muotia ja se on salee mun juttu.
Noh, eihän se ollut mun juttu, ja universumi näki mun falskaavan yrityksen “seurata omaa polkua”, enkä todellakaan päässyt sisään.
Kolmannen yrityksen koittaessa lupasin itselleni, että tämä on vika kevät kun haen, ja jos en pääse sisään niin ostan itselleni lohdutuspalkinnoksi tuon edeltävänä vuonna Indonesian seikkailuillani mua suuresti puhutelleen joogaopettajan järjestämän 200-tuntisen koulutuksen. Että jos nyt en pääse sisään, niin teen sitten jotain, mitä mä oikeasti HALUAN tehdä, ennemmin kuin että mitä kuvittelen että mun PITÄISI tehdä.
Enpä tiennyt silloin (tai no jollakin tasolla selkeästi tiesin, koska mua pelotti ihan helvetisti koko se puoli vuotta ennen koulutuksen alkua) että tämä tulisi muuttamaan mun elämän suunnan totaalisesti.
Vapautunut versio meikästä nautiskelemassa olemassaolon ihmeellisyydestä ;)
Matka itseluoduista rajoitteista kohti vapaampaa olemassaoloa ja loputtomia mahdollisuuksia
Hakiessani tuohon 200-tuntiseen koulutukseen kerroin opettajalleni, että mua pelottaa ihan saakelisti.
Hän vastasi, että hyvä - sit oot oikealla polulla. Että jos seuraa niitä juttuja, jotka jännittää ja pelottaa yhtä paljon kun kiinnostaa, niin päätyy uskomattomiin paikkoihin ja kokemuksiin.
Olin ennen tätä koulutusta käynyt 80 tuntia yin-opintoja Suomessa, ja jokaisen uuden ryhmän kokoontumisen alussa kerroin vapisevalla äänellä että mä olen Amira ja olen täällä vaan itseäni varten enkä todellakaan aio opettaa joogaa.
Muuta en sitten paljon puhunutkaan - en siis edes uskaltanut kysyä ryhmässä kysymyksiä ensimmäisissä 300 tunnissa koulutuksiani. (LOL)
Mulla oli tosi paha julkisen puhumisen pelko, ja kaikki ääneen puhuminen tuntemattomien ihmisten keskuudessa sai mun kämmenet hikoamaan ja pulssin kohoamaan taivaisiin. Lisäksi mulla (niin kuin tosi monella meistä) oli todella syvä, tiedostamaton arvottomuuden haava, josta kumpusi uskomus, etten olisi tarpeeksi hyvä tai tarpeeksi sitä ja tätä tekemään mahtavia, isoja juttuja, kuten täyttämään opettajan saappaat.
Jälkikäteen tarkasteltuna näen selkeästi, millaisessa vankilassa olen elänyt ensimmäiset 27 vuotta elämästäni, ja jooga on ollut mulle sekä polku että työkalut vapauttaa itseni.
Olin rakentanut valtavan muurin herkän sydämeni ympärille, ja vaikka luulin että olemalla kova suojaan itseäni loukkaantumiselta, oikeasti blokkasin itseni elämältä täysin.
Elin sydämeni ja syvemmän yhteyden itseeni sijaan rationaalisen mielen ja egon johdattelemana, ja järjestelin itseni ja elämäni mahdollisimman kompakteihin bokseihin. Olin niin epävarma itsestäni, etten osannut edes haaveilla tilani ottamisesta maailmassa. Tämä epävarmuus ja yhteyden puutos itseeni luonnollisesti aiheutti paljon ahdistusta ja pelkoa mun sisäisessä maailmassa, mutta myös heijastui kaikkiin muihinkin elämäni osa-alueisiin.
Ongelma on siinä, että ytimessämme me ollaan aivan liian suuria ja vapaita mahtumaan laatikoihin, ja jossain vaiheessa se hiljainen sisäinen ääni joka sanoo, että tää ei voi olla tässä, on oltava jotain enemmän, protestoi tyytymättömyyttään ja tekee meistä onnettomia kunnes me ryhdytään huomioimaan sitä.
Autenttisuuden voima ja kauneus
No, takaisin tammikuuhun 2018, ja siihen RYT200 joogaopettajaksi valmistumiseen. Koulutuksen loppukoe, joka sisälsi joogatunnin ohjaamisen muulle ryhmälle opettajien arvioidessa vieressä, sattui osumaan mun 28-vuotispäivään.
Mikään ei ole ikinä tuntunut yhtä mahdottomalta haasteelta kuin tuon tunnin ohjaaminen, niin paljon mua pelotti.
Harjoittelin tuntikaupalla, ja kävin kaikki mahdolliset skenaariot (myös skenaarion äkillisestä sairastumisesta tai mopo-onnettomuudesta) läpi, mutta joku suurempi voima sai mut kuitenkin saapumaan paikalle ja ääni väristen ohjaamaan sen näytetunnin.
Savasanan ja meditaation jälkeen purskahdin itkuun ryhmän edessä, ja tämä tunteiden purkaus käynnisti myös isojen suojamuurien kaatumis-prosessin mun sydämessä.
Ensimmäistä kertaa aikuisena mä näytin mun tunteeni ja haavoittuvaisuuteni ilman filttereitä ulospäin, ja annoin itseni tulla pidellyksi jättimäisessä 10 minuutin ryhmähalauksessa - yhteisön rakkaudessa. Opettajani piti mulle voimaantumis-puheen jota edelleen kannan mun sydämessä ja johon palaan aika ajoin. Tämä kokemus muistuttaa mua aidoimman itsen voimasta - siitä, että mä olen eheä ja täydellinen ja kaiken hyvän arvoinen tässä ja nyt - ja näyttämällä mahdollisimman aidon itseni maailmalle, mä täytän mun olemassaolon merkityksen.
Paljastamalla sydämeni ja aidon itseni maailmalle mä saan tuntea sen tasoista yhteenkuuluvuutta, merkityksellisyyttä, iloa ja rakkautta, että mikään ei tunnu oikeammalta.
Luonnollisesti tämä matka sydämeen on elämänmittainen prosessi, ja mä jatkan harjoittelua ja itseni vapauttamista mieleni luomista häkeistä joka ikinen päivä. Mutta se muutos, joka ihan vaan tässä 5 vuoden aikana mussa on tapahtunut, tuntuu järisyttävältä.
Tunnen olevani enemmän minä, ja enemmän kotonani kehossani ja maailmassa kuin ikinä aiemmin, ja samaan aikaan tiedän olevani vasta polkuni alkutaipaleella. Kuinka jännittävää!
Tämä mun tarinani on tietenkin hyvin subjektiivinen kokemus mun omasta maailmasta, mutta haluan jakaa sen toivoen, että ehkä joku löytää tästä kertomuksesta jotain mihin samaistua.
Jos sä tunnet olevasi vähän eksyksissä sun omasta totuudesta ja etsit vielä omaa polkua, muista, että ei oo mitään muuta tapaa löytää omaa tietä kuin rohkeasti seikkailla sydän auki eteenpäin.
Nekin askeleet, jotka tuntuu harha-askeleilta, opettaa sulle jotain arvokasta jota tulet tarvitsemaan tielläsi. Ei ole olemassa vääriä valintoja, on vaan valintoja jotka johtaa tiettyihin lopputuloksiin. Mä kannustan sua tekemään sellaisia valintoja, joiden seuraukset koskettaa sun sydäntä tavalla tai toisella.
Päätän tarinan jakamalla uskomattomalta tuntuvan unelman, joka on nyt realisoitunut. Oikeastaan siitä saakka, kun itse valmistuin tuosta mun elämää mullistavasta koulutuksesta, olen jollakin ujolla tasolla haaveillut siitä, että joku päivä saan tarjota nämä opit eteenpäin.
Nyt se päivä on täällä, ja mulla alkaa upean kollegani Maria-Hietanen Norriksen kanssa meidän oma, tälle samalle perimälinjalle omistettu RYT200 koulutus tammikuussa 2024.
Jooga ei tietenkään ole kaikkien polku, mutta jos tämä tieto herättää tuntemuksia sun kehossa… kurkkaa lisätietoja tai laita mulle viestiä niin kerron mielelläni lisää. <3