Moderni jooga vai hikitreeni - Mitä tapahtuu joogalle?

Joogaa on tänä päivänä joka lähtöön: löytyy hot joogaa, power joogaa, vinyasa flowta, skumppajoogaa, akrojoogaa, joogaa äijille ja joogaa äideille, you name it. Tarjonnan kirjo tekee joogasta helpommin lähestyttävää ja tarjonnan määrä takaa, että jokaiselle löytyy jotakin. 

Yhteinen lanka jatkuvasti laajenevassa modernin joogan markkinassa on harjoituksen fyysisen puolen korostuminen. Valitettavasti trendi on johtanut myös siihen, että joogan ydin on laimentunut: harjoituksen filosofinen puoli ja meditaatio loistavat poissaolollaan joogastudioiden ja jumppakeskusten viikkoaikatauluissa. Usein tunneilla soi musiikki loppurentoutukseen asti, ja asanan päätteeksi perinteisesti tapahtuvan meditoinnin sijaan oppilaat kiirehtivät suihkuttamaan matot ja kipittävät pysähtymättä takaisin arjen hektisyyteen. 

Joogan oppilaana ja opettajana kysyn, mitä tapahtuu joogalle? Mikä erottaa venyttelyn ja kehonpainoharjoittelun ikiaikaisesta heräämisen ja paranemisen tieteestä? Missä kohtaa kehollisesta treenistä tulee henkinen treeni? 

Jooga on tuhansia vuosia vanha järjestelmä, jonka alkuperäinen tarkoitus on ollut saattaa harjoittaja yhteyteen itsensä ja elämän lähteen kanssa. Sanan kirjaimellinen merkitys on kaksijakoinen: jooga tarkoittaa sekä konkreettisia harjoitteita (asana, pranayama, kriya, meditaatio jne.) että tilaa johon nuo tekniikat pyrkivät meitä tuomaan. 

Parhaimmillaan jooga tuo meidät kotiin itseemme, kasvattaa ymmärrystä ja myötätuntoa sekä omaa sisäistä maailmaa että kaikkia muitakin elämänmuotoja kohtaan. 

Sisäisestä työstä hikijumpaksi

Maailmastamme on tullut pinnallisempi ja elämästä nopeatempoisempi. Jokainen meistä on varmasti tietoinen jatkuvan elämän suorittamisen ja kroonistuneen stressin vaikutuksista ja terveyshaitoista. Sen sijaan, että näkisimme joogan vastalääkeenä tälle muutokselle, nykyjooga tuppaa pitämään harjoittelijat kierroksilla ja harjoittelun pintatasolla.

Modernista joogasta puuttuu liian usein syvyys. Syvyys ei ehkä ole se, joka saa meidät hakeutumaan joogan pariin, mutta mikäli jooga toimii niin kuin se on suunniteltu toimimaan, harjoittaja tulee jossain vaiheessa suurempien kysymysten pariin. 

Opettajan tulee antaa joogalle tila tapahtua

Joogan opettajana peräänkuulutan kentällä aktiivisesti toimivien opettajien velvollisuutta kunnioittaa joogan juuria ja tarjota joogasta oppilaille tilaisuus syventyä omaan harjoitukseen. Se vaatii rohkeutta opettajalta, sillä ajatus hidastamisesta ja itsensä kohtaamisesta ilman jatkuvaa ulkoista stimulaatiota pelottaa monia. 

Opettajalla on myös iso vastuu oman egon kontrolloinnissa. Vallanhimo ja tarve omistaa johtaa tasaisin väliajoin guru-asetelman romahtamiseen joogayhteisöissä ympäri maailman. Opettajan onkin hyvä kysyä itseltään: yritänkö uudelleenkeksiä jotain, jota olisi oikeastaan tarkoitus vain syventää? Miten voin ottaa joogan omakseni ja jakaa sitä kehollistetusta paikasta ilman, että se liittyy henkilökohtaisesti minuun?

Kyse ei ole siitä kenen traditio ja lähestyminen joogaan on oikea tai väärä, vaan tilasta jonka tarjoamme oppilaillemme kokea jooga sekä prosessina että määränpäänä. 

Jooga ei ole henkistä pikaruokaa

On ymmärrettävää, ettei työssäkäyvän perheellisen ihmisen intresseissä ole lähteä metsään vuorille meditoimaan loppuelämäksi. Joogakin on kuitenkin länteen levitessään muuttunut, eikä kuva maallisista iloista luopuneesta kaapuun pukeutuneesta joogista ole enää pitkään aikaan ollut relevantti. Joogan korkein lupaus – itsestä kodin, rauhan ja turvan löytäminen – voi hyvin tapahtua myös tässä maailmassa ja ajankuvassa ihan tavallista elämää eläessä.

Paraneminen ei kuitenkaan tapahdu yhdessä yössä, vaan jooga vaatii meiltä sitoutumista ja aikaa. Jos harjoittelemme tavalla, joka tuntuu tässä hetkessä mukavalta, emme voi odottaa pysyvää ja aitoa muutosta.

Meidän on oltava valmiita nauttimaan joogamme huolellisesti pureskellen, ja ottaa lautasellemme myös ne osat harjoituksesta jotka nostaa pintaan epämukavuutta. Jooga ei ole henkistä pikaruokaa, ja jos se tuntuu pelkästään hyvältä, se ei todennäköisesti tue evoluutiotamme vaan pikemminkin harhauttaa meitä tosielämästä. 

Siispä, arvon kanssajoogit ja kaikki joogasta kiinnostuneet: vaalitaan joogan kaunista filosofiaa ja harjoitusta kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin polkuna.

Jos emme näe joogan juurien muistamisen hyödyttävän omaa sekä tulevien sukupolvien kasvua ja terveyttä, arvostakaamme joogaa holistisena harjoituksena vähintään kunnioituksesta vuosituhansia säilynyttä traditiota kohtaan.